25.1.Kolombia-Santa Marta-

Takana kahden päivän purjehdus johon mahtuu vauhtia ja villejä tilanteita. Upeat yöt kansivahdissa ja päivällä isot parvet delfiinejä kaksikin kertaa tervehtimässä meitä kulkien veneen rinnalla ja hyppien ympärillämme. Viimeinen yö minulla meni vatsataudissa joka onneksi parani juomisella lepäämisellä ja parilla Immodiumilla. Tullipahan koko kehon putsaus.

Viimeisen yön vauhtienkat oli 24m/s. Tossa vauhdissa alkoi minullakin etupunkassa vähän tuntua siltä ,että jos vielä vauhtia kasvaa pitäisi ehkä siirtyä muualle koisimaan. Olo oli kun mankelissa ja hyvin nukutti. Vatsa kyllä vaati veronsa että wc-käyntejää riitti koko yölle ihan kohtalaisesti.

Tämä matkustajana/gastina oleminen sopii minulle kyllä erinomaisesti. Joka saari on oma hallintoalueensa tulli muodollisuudet ovat jokaisessa satamassa. Tämä gastina oleminen on kyllä helppoa. Aikamoista selvitystyötä on tehtävä etukäteen näissä kipparillekkin uusissa paikoissa niin tulli muodollisuuksien kuin reittienkin suhteen. Gastina sitä sitten voi osallistua hommiin oman aktiivisuutensa mukaan. Keittiöpuuhat kyllä kulussa ovat Tuijan ja minun hommia muilla ei ihan kunto kestä. Aruballa tein kahden päivän ruuat valmiiksi; Perunasalaatti ja Risotto päiväruuiksi, iltaruuaksi kanaa kookosmaidossa jauhelihakastike. Noihin kansi hommiin voi sitten pikkuhiljaa tutustua koska Tyynen Valtameren Ylitys ylitetään sitten naisistolla ja Hannu kipparina.

Santa Marta on makein pikkukaupunki tähän mennessä. Täällä on paljon Kolumbialaisia turisteja mutta meitä valkonaamoja ei näy paljonkaan. Ehdottomasti paikka jonne voin tulla lomailemaan toisenkin kerran.

26.1. Maapäivä. Porukka hajaantui ja minä lähdin talssimaan aamusta kaupunki  kierrokselle kun helle ei vielä porota. Tää on niin makee paikka ja kaikki on todella halpaa….siis selitys shoppailulle. Kaksi ihanaa hellemekkoa ja legginsit  ja rahaa meni 30 dollaria. Ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä ja hymyileviä, me like. Siesta allkaa lähestyä ja istuskelen satamabaarissa ihanassa tuulenvireessä ja nautin nautin nautin, tää vaan on niin ihanaa….Here and now!

27.1.Vielä yksi bonuspäivä Kolunbiassa. Aamulla jostain tuli infoa että tuuliodotukset vetelee 60 knotsia…tieto sitten onneksi muuttui päivän mittaan ja näyttäisi maksimiennusteet jäävän 30-40 tienoille. Huomenna aamulla on lähtö jos ei mitään mutoksia tämän hetken säätiedotuksiin tule.

Ilta meni kolmen päivän ruokia valmistellessa. Aallon korkeus on 3-4 metriä, aaltoväli lyhyt ja takatuuli joten pomputusta tiedossa ja sillä kelillä ei meikäläinenkään halua olla kuumien patojen ääressä kuin korkeintaan valmiin ruuan lämmityksen verran. Kolme päivää purjehdusta ja sitten Panamassa. Goodbye Colombia!

22.1. Aruba

Turistipäivä Aruballa. Eilen saavuimme Curacaolta Aruballe. Vauhtia riitti ja olimme ankkurissa jo aamuyöstä. Tullimuodollisuudet sujuivat vähän eri malliin kuin Curacaossa jossa piti mennä ensin keskustaan tulliin ja sitten ihan toisaalle ilmoittautumaan maahan. Täällä menimme satamaan ja tulli kuin immigration tyypit tulivat veneen luo ja koko homma oli ohi varmaan tunnissa. Ihanan ystävällisiä ihmisiä ja hyvää palvelua. Marina oli täynnä joten ankkuripaikka löytyi lentokentän läheltä kävelymatkan päästä varsinaisesta keskustasta. Eilen pikku kävelylenkki ja Raijan kanssa illastimme rantaravintolassa auringon laskiessa ja Sissi-veneemme näkyessä horisontissa. Aivan fantastista ruokaa ja palvelu oli erinomaista nam, nam.  Sitten viesti kipparille ja Hannu haki meidät Sissille. Aamusta lähdimme veneeltä ja suuntasimme ensin Starbucksiin jossa hyvät wifi-yhteydet. Vähät netteilyä ja sitten tänne keskustan ihanuuksiin. Nyt istuskelen Renasissance hotellin aulassa ja ympärillä on Cuccin, Pradan, Luis Vuittonin ja muiden luksusbrändien kauppoja.

Mieleen tulee yksi Miamin matka ja shoppailut siellä. Mukaan tuli varmaan kaikki merkit ja luottokortit tappiin. Nyt ainoa ostos on käsikoru, hinta 3 dollaria ja ei ole mitään halua/tarvetta/mielitekoa muihin kauppoihin. Tässä ympäristössä todella tajuan miten asioiden merkitykset ovat muuttuneet kymmenen vuoden aikana. Sinä aikana alkoi hahmoterapiani, joka johti terapeuttikoulutukseen ja terapeutiksi valmistumiseen. Samoihin aikoihin alkoi purjehdus harrastukseni. Molempien ansiosta istun nyt tässä onnellisena kolmen euron käsikorun ostajana ja vapautuneena shoppailusta, jonka tilalle on tullut purjehdus, jonkun asteiden hulluus sekin ainakin joidenkin mielestä, minulle rakkaus. Onnellisuusaste ++++100%.

Huomenna suuntana Kolumbia…aika mahtavaa ja vielä on päivää jäljellä. Nyt Starbucksiin nettiyhteyden päähän ja laitan blogin teille ja sitten kolttuja kengät pois ja pitkää rantaviivaa kävellen muutama kilsa kohti Sissiä josta kippari sitten taas kumpparilla noutaa veneelle.

19.1.

Kolmen päivän purjehdus Tobaco Ceysistä ja reilu 400 mailia takana ja Curacaon Marinassa nukuttu yö. Taivaalle kiitos veneessämme on ilmastointi. Nyt istuskelen Curacaon rantakadulla ja ihailen avautuvaa siltaa, josta eilen saavuimme ja huomenna poistumme. Turistit kuvaavat innoissaan näkymää ja tallennuimme varmasti muutamiin lomakuviin mekin eilen. Ihana viettää tällaista normituristipäivää…ei kiirettä mihinkään ja vähän shoppailua ja muuta mukavaa. Kolmen yön purjehdus totutti taas yövuoroihin, kolmen tunnin vuorot hyttipareittain. Nukuin kolme yötä kuin murmeli etuhytissä aikamoisessa ryskeessä. Univelat kuitattu jeee. Virsarilla purjehdittiin lähes koko matka. Onneksi etupurjeessakin oli puomi ja isopurje pysyi vakaan preventterin avulla.

Topcheffit minä ja Tuija oltiinkin ainoat, jotka kykenivät keittiövuoroihin; muilla oli enemmän tai vähemmän merisairauden oireita. Herkkuja syötiin ja kukaan ei ollut onneksi niin sairas, että ruoka ei olisi maistunut.

14.1.

Olen paratiisissa. Kolmas purjehduspäivä takana ja istuskelen kannella ihanassa tuulenvireessä.

Turkoosinvihreä vesi kimmeltää ja aurinko on laskemassa. Illalla odotettavissa Lobster dinner.

Ajan käsite on jo muuttunut. Matkalla oleminen ja purjehdus on tärkeämpää kuin mikä päivä on.

Yöt on aika hikisiä ja en nuku hyvin mutta se ei haittaa, päivällä purjeveneen kulkiessa nokoset ovat taivaallisia ja  se kuittaa huonosti nukutun yön.

Viime reissulla Atlantin ylityksen jälkeen näin vain St Lucia ja Martiniquen. Nyt matkaamme  alas päin kohti Panamaa ja tänään olemme poijussa Tobaco Ceysissä. Meri alkoi muuttua turkoosiksi kun lähestyimme Tobaco Ceys saariryhmää. Saavuimme iltapäivällä ja ehdimme hiukan snorklailla. Aika moiset virtaukset, että ilman räpylöitä olisi varmaan ajautunut johonkin toiseen veneeseen. Paljon kaloja ja huomenna näen toivottavasti myös kilpikonnia. Yksi meitä tervehti kun lähdimme aamulla satamasta. Onnellisuusmittari tällä hetkellä +++++10.

Tahitille saakka meistä seitsemästä matkaa  viisi ja porukka vaihtuu muilta osin noin kuukauden kuluttua ja sitten taas Galapacos saarilla muutama lähtee pois ja muutama tulee mukaan ylitykselle. Tyynen Valtameren ylitys tehdäänkin sitten naisistolla ja kippari on ainoa mies.

Se tuntuu vielä ihanan kaukaiselta. Talvi, kylmyys ja moni käytännön asia on jo unohtunut, ne tuntuvat kaukaisilta vaikka kotoa lähdöstä on alle viikko.