19 päivää ARC:sta

Atlantin ylityksesta ja St Lucialle saapumisesta on 19 päivää. Purjehduksemme kesti 18 päivää ja 11 tuntia. Las Palmasista pääsimme lähtemään päivän aiottua myöhemmin kovista tuulista johtuen.

Muutama ensimmäinen päivä oli hiukan kovempaa tuulta jonka aikana myös kaksi muuta suomalaisvenettä keskeytti ylityksen, toinen maston hajoamisen vuoksi ja toinen jostain muusta syystä.

Aaltojen korkeus välillä viitisen metriä. Vierellä matkaavat purkkarit katosivat näkyvistä.

Päivämatka merkattu......matkaa on.....

Meillä koko matkan aikana ei tapahtunut kummempia haavereita; fokkapurje repesi, mutta varalla oli toinen.Isopurjeen saumat repesivät ja Mikan olikin kiivettävä mastoon muutama kerta.


Purjehduksellisesti matka oli aika helppo.

Minä löysin flown ruorissa, ja se oli upea kokemus. Tuhannen mailin paikkeilla olin ruorissa eka kertaa genualla ja pullerona koko ajan..mahtavaa.

Useampi päivä mentiin aina yhdellä halssilla ja jiippejä aina välillä joka oli sitten aina tapahtuma.


Kokemus oli sitten tuo 18:sta päivän matka ilman pysähdyksiä.....päivin ja öin liikkeellä. Päivät kuluivat merta tarkkaillessa, joka oli aina erilainen aaltoineen, väreineen ja tyrskyineen. Kameralla yritin tallentaa meren uskomatonta ja maagista kauneutta. Koettava on luonnossa.....

Päivät kuluivat nukkuessa, ruuan valmistamisessa, syödessä ja vain ollessa.

Kaikki veneessä olivat aikuisia ja sopu säilyi koko reissun ajan. Jokainen sai tarvitsemansa tilan ja minun oma paikkani oli ison purjeen alla sopivatsi varjossa ja siinä oli hyvä ottaa päiväunet ja oleskella kun halusin aikaa itsekseni.

Toivomukseni oli saada kerrossängyn alapunkka ja sen sainkin. siinä oli hyvä nukkua noin viikon ja kun lämpötila nousi siitä tuli umpio, jossa ei paljon ilma liikkunut. Tulipahan esimakua vaihdevuosista.. Joten siellä en todellakaan halunnut viettää aikaani.

Tuore ruoka kesti viitisen päivää ja sitten siirryttiin kuivamuonaan.

eka Mahi mahi- seuraavat oli vähän suurempia :)

Kalaakin onneksi saatiin ja pannulle saakka pääsi kolmena päivänä. Muutama pääsi irti koukusta tai siima katkesi. Kalat olivat Mahimaheja ja todella herkullisia. Keliakiani vuoksi minulla oli omat jauhot mukana ja leivoin leipää pari kertaa viikossa, joka tuoreena kelpasi myös muille. Ruuan valmistukseen meni aikaa paljon koska merellä kokkaaminen on aika paljon haastavampaa kuin maissa. Yhteistyöllä se sujui mukavasti.

Ekat viisi päivää olivat suihkuttomia.. kelit eivät sallineet vielä spa osason käyttöa. Siihenkin, yllättävää kyllä, tottui, että haistoin itseni. Inhottavinta oli kutina ja hikoaminen erityisesti selästä ja rintiskoiden hakasista tuli tunne että ne herasivät eloon. Noh pariksi päiväksi heitin hyvästit rintsikoille ja se auttoi. Seuraavalla kerralla urheilurinsikat missä ei ole mitään hakasia selässä.Kun lämpötila nousi ja kelit tasoittuivat saimme spa-osaston käyttöömme eli veneen takaosan. Ämpärillinen merivettä, pesusieni ja huuhteluun vähän makeaa vettä...fantastista.. se oli yksi päivän kohokohtia.

kerran päästiin uimaan mereenkin- superduper makeeta

Myös sen kummempia tapaturmia ei sattunut; pieniä ruhjeita ja mustelmia. Minulla silmät tulehtuivat kun yöllä ei ollut aurinkolaseja ja suolavesi ärsytti silmiä. Olisi pitänyt ottaa mukaan duunista kirkkaat suojalasit. Pari yötä pidin aurinkolasit päässä ja tavalliset silmätipat ja silmät olivat taas ok.

Uskomattoman upea kuunsilta

Auringonlasku

Yöt olivat minulle monella tavalla merkityksellisä kokemuksia. Keskellä Atlanttia, yli tuhat mailia joka suuntaa, ympärillä vain merta, joka on jokainen yö erilainen.
Tähtitaivasta, ilvistä, kuunsiltaa, täysikuuta... Yhden pikku ihmisen pienuus ja mitättömyys.. ja se tuntui vapauttavalta. Lähellä äärettömyyttä tai oikeastaan siinä ja kuoleman ja elämän läsnäolo niin konkreettisena koska ei ole mitään muuta..... ja koska huumori on osa elämääni se tuli mukaan lähes pyhiin öihiinikin. Istuskelin yksikseni kannella yöllä ja yhtäkkiä lensi jotain haaruksiini...lentokala.

Taisi koko veneellinen herätä siihen kirkaisuun. Siinä se sitten räpytteli ja haisi pahalle. Lentokaloja näimme paljonkin, mutta delfiinejä vain kerran ja valaita tai haikoja emme ollenkaan. Ajan taju muuttui ja matka oli pääasia eikä perilletulo eli Atlantin ylitys. Se oli täysillä tässä hetkessä elämistä ja olemista. Ja sitten tuli päivä kun maata tuli näkyviin yli kahden viikon tauon jälkeen.

St Lucialle saavuimme illalla pimellä ja siitä oli hyvä jatkaa suoraan bileisiin ja juhlimaan saavutustamme. Ja juhlittua tulikin, seuraava päivä meni vähän huterassa olossa, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Saarta ihailimme ja tutkimme keskiviikkoon saakka.

paikallinen kauppias

Pari päivää meni nauttiessä perinteistä rantaelämää ja yhdeksi päiväksi vuokrasimme taksin ja kiersimme saarta.
Jo päivän St Lucialla olon jälkeen tuli fiilis että voisi vaan jatkaa purjehdusta.

kohti Martiniqueta

Keskiviikkona sitten jatkoimme kohti Martiniqueta, josta muilla oli paluulento kotiin launataina ja minulla sunnuntaina.






















Vuokrasimme autot pariksi päiväksi ja kiertelimme saarta; rommitehdas ja kaikkea muuta mukavaa.

taas yksi kaunis auringonlasku

mun pikku BB

maisemia huoneen ikkunasta, toisessa ikkunassa merimaisema

moskiittoverkko kiinnitetty tennareilla ( Minna Parikat :) )

 Lauantaina sain kyydin pikku BB-paikkaani joka on keskellä ei mitään. Ihanaa viettää viimeinen
päivä Karibialla rauhallisessa pikkupensionaatissa vuorilla. Ihanat näkymät ja Wi-Fi toimi. Uskomatonta miten helppoa oli tulla toimeen ilman puhelinta, nettiä ja fb:tä koko purjehduksen ajan.

Lentoni oli vasta ilallla ja mukava talon emäntä kyyditsi minut rannalle muutamaksi tunniksi ja haki minut sieltä.

Suihkun jälkeen taksilla kentälle ja kotimatka alkoi. Matka meni hyvin ja maanatai iltana olin kotona.



Seuraavana päivänä täysi duunipäivä. Ihanaa nukkua omassa sängyssä ja käydä veskissä ajattelematta että jonkun pää on vain ohuen seinän välissä pöntöstä. Ja ihana olla duunissa :)


Tuntuu että matkan merkitys vahvistuu näin viiveellä. Näin ensimmäisenä päivänä vuotta 2015 lupaan itselleni, että säilytän tuota jou jou meininkiä ihan jokapäiväisessä elämäsäni. Tästä alkoi myös maailmanympäri matkani... seuraava jatkomatka ensi vuonna samoihin aikoihin ja aikaa kiertää koko loppuelämä. I LOVE SAILING !