22.2.-28.2.Panama-Galapacos
Aika alkaa menettää merkitystään. On vain matka ja sen
aikana tapahtumia. Yli puolet matkasta tehty kohti Galapacosta. Neljäs yö ja valvontavuoro
menossa. Yritän miettiä mitä tapahtui ekana päivänä mitä toisena ja mieleen
tulee vain tapahtumat enkä pysty sijoittamaan niitä mihinkään tiettyyn päivään.
Olemme nähneet useita upeita delfiiniparvia jotka ovat tervehtineet meitä ja
seuranneet venettämme pitkään. Niiden iloista menoa voi seurata tuntikausia. Yhdellä
yövuorollamme ne kulkivat taas veneen rinnalla ja niiden puhahduksesta saattoi tunnistaa
paikan mistä joku taas pomppasi ilmaan. Tänään näkyi ulapalla valtava
kilpikonna, joka kyllä näytti ’kelluvan’ vatsallaan ja jotenkin omituisesti.
Aika veneessä kuluu nukkumisen, syömisen , yövuoron ja vain olmisen merkeissä.
Mietin kuinka paljon meri ja sen tyyneys tai tyrskyt vaikuttaa mielialaan. Yksi
apatiapäivä tällä matkalla on jo ollut ja silloin oli merikin tyyni ja ilma
hiostava. Mietin illalla että kuinka
jaksan tuon ylityksen joka on yli kaksikymmentä päivää kun nyt jo on näin tylsistynyt.
Seuraavana aamuna meri näytti taas parhaansa, ihana tuuli ja
vauhti ja koko edellisen illan ajatukset tuntuivat kaukaisilta. Tyyni Valtameri
on nimensä mukaan näyttänyt meille tyyneytensä.
Alussa matka meni täysin peilityynessä meressä. Välillä
kuljimme pitkän matkaa jossain ihmeellisessä mömmössä, punaista viivaa,
pinnalta näytti joltain nesteeltä ja kun punainen lautta oli vähän uponnut se
oli ihan hattaramaista. Ei aavistustakaan mitä se oli. Nyt meri on upean
siniturkoosia ja yöllä valoplanktonit vielä koristavat sitä. Kuu on puolillaan
ja valaisee öitämme.
Yövuorot teemme pareittain ja yksi kiertävä kolmen tunnin
vuoro tulee aina yölle. Alkumatkassa jo kipparin ohjeet olivat, että viimeinen yövuoro
hoitaa seuraavan päivän ruokailut. Se ei kuitenkaan siinä kokoonpanossa
onnistunut, kun osa oli merisairasta ja osa vaan halutonta kokkaamaa.
Nyt näyttäisi, että ruuantekovuorot on saatu käynnistettyä
tasapuolisesti.
Matkaa yhteensä noin kahdeksan sataa mailia ja nyt olemme
noin puolessa välissä.
Galapacos alkaa lähestyä, meressä lilluu kilpikonnia,
hyppelee rauskuja ja näimme saalistavan delfiinilauman. Uskomattoman näköisiä
hyppyjä kun ne ympyrämuodostelmassa ajoivat kalat ´loukkuun´. Ruokailuvuoroaan
odottivat myös lintuparvet delfiinien kanssa. Useita delfiiniparvia seuraili ja
hauskutti meitä veneen ympärillä. Saimme myös kaksi uutta matkalaista
veneeseen. Kumpparista löytyi koti kahdelle linnulle päiväksi. Ja niin näkyy
Galapacos. Veneet ankkuroituvat pääsaaren satamaan josta kulku sitten rannalle
onnistuu paikallisilla pikkuveneillä dollarin hintaan.
Heti kun ankkuri oli laskettu saimme joukon tulli- poliisi
ja muita tyyppejä jotka tutkivat veneen ja varmistivat että meillä ei ole
mukana mitään kiellettyjä elintarvikkeita. Ananaksista piti ottaa yläosa pois
ja cian siemenet olivat kiellettyjen listalla joten niistä oli luovuttava.
Galapacos 28.2.
Nyt ollaan oltu täällä viikko ja vielä on viikko jäljellä.
Ensimmäinen päivä meni chillaillessa ja netin lumoissa. Yhtenä päivänä
vuokrasimme fillarit ja nousimme 6km ylämäkeä ja kävimme katsomassa
laavatunneleita Bella Vistassa. Lounas nautittiin ravintolassa jolla ei ollut
nimeä; astuimme sisään ja eteen tuotiin ensin keitto ja banaani ja lasi
sitruunamehua. Sitten vielä riisiä ja lihaa papukastikkeella, koko homma 4
euroa. Paluumatka olikin sitten pelkkää alamäkeä, muutama polkaisu ja olimme
taas satamassa.
4.3.-5.3. Isola di Isabella oli kuulemma kaunein näistä
Galapacoksen saarista ja tein sinne kahden päivän matkan. Moottorivene jossa
oli 800 heppaa rytki perille muutamassa tunnissa. Koko saarella asuu noin tuhat
ihmistä. Pikkukylä josta löytyi mukava, puhdas hostellimme. Lähdimme
paikallisen taksikuskin kyydissä pikkukierrokselle, laavatunneli, upea näköalapaikka
josta näkyi koko saari, kilpikonnien luonnonsuojelualue jossa vanhimmat
kilpparit 90 vuotiaita ja lopuksi kilometrien pituinen uimaranta jossa paljon
iguaaneja. Sitten lounas tuoretta tonnikalaa ja riisiä ja hinta 5 euroa.
Iltapäivällä kävimme uimarannalla jossa sulassa sovussa iguaanit, merileijonat,
lapset ja me turistit. Välillä kaikki samalla penkilläkin. Seuraavan päivän
retki oli Las Tintoreras, jossa valtavasti iguaaneja, sinijalkasuulia,
merileijonia,kilpikonnia ja haita. Lopuksi pääsimme snorklailemaan kilpikonnien
ja upeiden kalojen kanssa. Ihailin kahta upeaa isoa kilpparia pohjassa kun
toinen lähti nousemaan suoraan kohti minua ylös, siinä meinasi kyllä mennä
merivesi kurkkuun. Aivan mieletön kokemus. Sitten paluu veneelle ja Santa
Cruzin saarelle.
6.3.Täälläkin nätävää riittää. Eilen suuntasimme luonnon
suojelualueelle Tortuga Bayhin, jonne käveltävää oli noin kolme kilometriä. Sen
kun talssii lähes neljänkymmenen asteen helteessä tietää kävelleensä.
Rantaviivaa riitti toiset kolme kilsaa. Koko reissu kannatti, vaikka
kilpikonnia emme nähneetkään, sen sijaan paljon iguaaneja ja upeaa rantaviivaa.
Punainen lippu eli uintikielto liian kovien virtausten vuoksi. Onneksi sieltä
löytyi pikkulaguuni missä saattoi uida. Vielä piti talssia takaisin. Huh huh,
heti luonnonsuojelualueen jälkeen saimme mopotaksin ja kunnon pomppukyydillä
pari kilsaa satamaan. Päivän kävelysaldo kymmenen kilsaa. Kylmät oluet ja hetki
Wifibaarissa ennen veneelle menoa. Sitten lähtöillallinen yhdelle porukasta.
Tein valkosipulikatkarapuja ja riisiä valkoviinissä.
7.3. Lepopäivä. Pyykkäröintiä, kirjoittelua, wifipuheluita
ystäville. Iskin eilen varpaani puuhun ja kävely tuntuu aika hankalalta, joten
zillauspäivä sopii tähän mainiosta.
